torstai 31. tammikuuta 2008

Osa 1 - Lähtöpotku

Tämä osa oikeastaan vain vähän rikkoo jäätä, sillä siinä on erityisen vähän kuvia (9). Seuraavaan osaan saadaan enemmän, ja myös mielenkiintoisuus toivon mukaan lisääntyy. Lukekaa kun tänne asti tulitte!

Alussa oli vain luonnon luomat, kauniit kukkulat kiitävine kauriineen. Linnun laulun saattoi kuulla jo kaukaa, eikä tuulikaan ollut mikään pieni kaupunkipuhuri. Sitten iski teollisuus:

Juuri tällaiset, tyttömäisen kauniit Joel Christoleiksi kutsutut luolamiehet alkoivat tehdä talojaan keskelle kauniita nummia, vain tuhotakseen monien lajien luonnonmukaisen asuinympäristön... Surullista.

Luolamiehet kasasivat lautoja lautojen päällä olevien lautojen päälle ja alle, rakentaakseen itselleen sateelta suojatun keittiön ja maalausnurkan, jossa kehittää taitojaan. Tämä luolamies ei selvästikkään onnistunut yrityksessään, liekö heinäkatto edes sateenkestävä?

Osaa luolamiehet nähtävästi myös solmia sosiaalisia suhteita muihin luolamiehiin. Hrm, mistäs minä puhun, ei yhdessäkään kuvassa ole ollut luolamiestä! Se on vaan Joel, Christolin suvun rikas perijä, joka ei osannut lopettaa pelaamista ajoissa.

Kunnolliset omaisuuden menettäjät sentään tietävät mitä tehdä, niin myös Joel, joka löysi lehdestä suht hyvin palkatun yövartijan pestin.

On mysteerisillä heinäkaton alla elävillä otuksilla myös omia harrastuksia, kuten perhoset. Perhosteen siipien sanotaan houkuttelevan näitä lepatuksen himoisia eläjiä luokseen, perhosten etsiessä talvipurkkia itselleen.

Ja yleensä ne myös saavat mitä tahtovat...

Dinervillen vastaanottokomitea ei ollut mitenkään pelaamattomasta päästä, kaikki pelattavia... Toki kaikki kolme kelpaisivat Joelin ah-niin rakastamiin sänkyhommiin, mutta ketään ei tunnu innostavan sellaiset leikit yhden hengen sängyssä. Ja kaikilla on aviomiehet.

Koska sopivaa puolisoa ei löytynyt kaikkein näkyvimpien naapurien joukosta, täytyi Joelin soittaa sille omituiselle naiselle, joka heiluttelee kiiltävää palloaan joka puolella. Maksuksi mies tarjosi 200simoleonia, millä tontille tipahtikin ihan kelpaavan oloiset geenit omistava Miina Rosberg.

Pääseekö uhkapeluri viimein asettumaan paikoilleen? Onko seuraavan osan pituus jo laillisen normaalipituinen? Onko Joelin talon katto oikeaa heinää? Vastauksen näihin, ja moniin muihi kysymyksiin löydät seuraavasta osasta. (;

6 kommenttia:

Hayley kirjoitti...

Oikein mukava aloitusosanen : ) Jännä nähdä kuinka tämä legacy onnistuu kun olet valinnut ihan karmaisevia rajoituksia (haamut ovat karmaisevia kaikin tavoin- simeille että allekirjoittaneelle, joka pelaa kuulokkeet päässä)
BTW, epäilisin vahvasti, ettei katto ole oikeaa heinää... ;D

Anonyymi kirjoitti...

Tämähän on oikein mukava! Loistava suorastaan. Kerronnasta varsinkin tykkäsin. Ei haittais vaikka kuvat olis himppusen isompia. Jään seurailemaan.

Linkitystä?

Anonyymi kirjoitti...

En suosittele Miinan ottamista sukuun, voipi tulla aika karmaisevia lapsosia...

Anonyymi kirjoitti...

Upeaa kirjoitusta! Seuraan!

Niin kuin sorsa sanoikin, kuvat sais olla isompia... Hyvä alotus, jään kattoo miten tää jatkuu :)

Anonyymi kirjoitti...

tais tääkinjäähä yhen osan mittaseks :(

Coph kirjoitti...

Kiitos kaikille kommentoijille! :)

Ja tomppajr, ei, tämä legacytarina ei jää yhden osan mittaiseksi. Alan juuri pelaamaan lisää, seuraavaa osaa varten on otettu jo 7 kuvaa. :D Enää puuttuu, hmm..... noin 10 kuvaa. (8

*käyttää liikaa hymiöitä o_o*